Jaakko Numminen: Kirkko keskellä yhteiskuntaa (Kirjapaja 2015)

Perjantai 29.1.2016 - Ville Niittynen

Opetusministeriön ylimpänä virkamiehenä, kansliapäällikkönä vuosina 1973-1994 työskennellyt Jaakko Numminen on julkaissut kirkolliset muistelmansa. Monissa valtiovallan ja kirkon välisissä kiemuroissa ja yhteishankkeissa mukana olleen vaikuttajan muistelmat ovat kerrassaan kiinnostavaa luettavaa.

Kirkolla on Nummisessa ollut luotettava tukija keskeisen hallinnonalan huipulla. Hän on nähnyt kirkon perustavaa laatua olevan merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle – usein jopa kirkkoa itseään paremmin.

Numminen haastaakin kirkkoa monessa kohdin terästäytymään. Kirkon ei tule askarrella vain omissa sisäisissä asioissaan, vaan olla aktiivinen sekä valtiovallan että maamme kulttuurielämän suuntaan. Näin kansankirkko voisi nimensä mukaisesti kantaa laajemmin vastuuta kansasta ja sen hyvinvoinnista.

Meillä Suomessa eduskunnan rooli kirkollisissa asioissa on jo pitkään ollut tarkasti rajattu ja kirkon itsemääräämisoikeus vahva. Ruotsissa kehitys on mennyt toisin. Siellä esimerkiksi kirkolliskokousta on viime vuosiin asti leimannut sen vahva side maan eduskuntaan ja poliittiseen elämään. Tätä Numminen vierastaa ja maalailee uhkakuvaa, että meillä puolueet puoluetoimistoineen voisivat ”demokratiakehityksen nimissä” päästä liikaa määräämään kirkon asioita.

Tätä kirkon demokraattisuutta kannattaa miettiä hieman tarkemmin. Kirkollisissa vaaleissa äänioikeuttaan käyttää nykyisin vain n. 10 % seurakuntalaisista. Kumpi on kansankirkolle parempi: pysyvästi alhainen äänestysprosentti ja siitä seuraava epädemokraattisuus vai se, että demokratia aidosti toteutuisi eduskunnan välityksellä ja näin äänestysprosenttikin faktisesti nousisi 70 prosenttiin? Vahvistavatko vai heikentävätkö puolueet demokratiaa mobilisoidessaan ihmisiä uurnille? Entä vähentääkö nykytilanne politikointia kirkon sisällä? Vaikkei selkeitä vastauksia olekaan, kuuluu näitä asioita kansankirkossa pohtia.

Numminen heittää kirjassaan myös hienon filosofisteologisen mietintätehtävän, kun hän esittelee Ruotsin kirkon olevan maan nykyisen hallitusmuodon mukaan ”demokraattinen ja piispallinen” ja kysyy, onko tämä edes teoriassa mahdollista.

Ortodoksinen kirkko on Nummiselle tärkeä ja merkityksellinen. Suhde siihen, niin Suomessa kuin muualla maailmassa, on lämmin ja arvostava. Kylmän sodan aikana maamme luterilaisen ja ortodoksisen kirkon ulkosuhteet itäblokin kirkkoihin hoidettiin pääsääntöisesti valtiovallan välityksellä ja suojassa. Laajasti sivistynyt Numminen on näissä ympyröissä pystynyt palvelemaan maataan ja sen kahta kansankirkkoa hienolla tavalla.

Nummisen elämäntyötä voi muutenkin tarkastella jatkumona sille sivistystä painottaneelle kansalliselle rakennusprojektille, jonka J.V. Snellman kumppaneineen laittoi alulle. Antiikki, kansanopetus, kirkon välittämä länsimainen sivistys, kansainvälisyys. Tällaisista perusasioista jalostui Nummisen virkauralla monia hienoja hankkeita kuten Ylen latinankielisiä uutisia, puukirkkojen ja pappiloiden suojelutyötä, Agricola-seuran ja Pietarin suomalaisen kulttuuri-instituutin perustamista, Inkerin kirkon jälleenrakennusta, latinankielisen Kalevalan aikaansaamista jne.

Entä sitten opetusministeriön ylimmän virkamiehen kanta aina ajankohtaiseen peruskoulun uskonnonopetukseen? Maailmaa ja kulttuureja monelta kantilta katsoneen Nummisen linja on selkeä: ” Oman uskonnon tunteminen ja vieraiden uskontojen ymmärtäminen on Suomen koulun tärkeitä kasvatustehtäviä. Se yhdistää yksilön eettisen kasvatuksen kansalliseen perinteeseen ja kansainväliseen yhteisöön, ylipäätään reaalimaailmaan.” Kuluvana syksynä näille sanoille on tullut aivan erityistä painoa.

Ville Niittynen, Kaarinan kirkkoherra ja politiikan tutkimuksen tohtorikoulutettava

Kuva Turun Kirjamessuilta 2015, kirjan julkistamistilaisuudesta. Paneelikeskustelussa olivat mukana arkkipiispa John Vikström (vas.), ministeri Jaakko Numminen, arkkipiispa Jukka Paarma sekä moderaattorina kirkkoherra Ville Niittynen.

José Saramago: Ricardo Reisin viimeinen vuosi (Tammi 2012)

Tiistai 22.4.2014 - VN

Kirja alkaa siitä, kun valtamerilaiva saapuu Lissaboniin. Lääkäri Ricardo Reis palaa kotimaahansa Portugaliin Brasiliasta. On vuosi 1935, hän on ollut poissa 16 vuotta.

Ricardo Reisin tausta ja aikaisemmat elämän vaiheet jäävät pääosin hämärän peittoon. Onko hän joutunut lähtemään aikoinaan Brasiliaan ja sieltä nyt palaamaan poliittisen aktiivisuutensa vuoksi? Tämän suuntaisia vihjeitä lukijalle annetaan. Vallanvaihdoksiahan tapahtui Portugalissa vuonna 1919 ja nyt Brasiliassa vuonna 1935.

Lue koko kirja-arvostelu Umamista.

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (Tammi 2012)

Sunnuntai 27.10.2013 - VN

Kirjan nimi on suomennettu sopivan hämäävästi. Uskollisuus englanninkieliselle nimelle (A Visit from the Good Squad) on unohdettu. Tarkennettakoon, että nimi ei tarkoita ’aikamoisen suurta hämäystä’ vaan filosofishenkisesti sitä, että aika sinänsä on yhtä suurta hämäystä.

Lue koko arvio Umamista.

Amoz Oz: Fima (Tammi 2012)

Maanantai 17.6.2013 - V.N

Oz on punonut monitasoisen kirjan nyky-Israelista. Yhteiskunta-analyysi on kattavaa. Poliittiset virtaukset, aatteet, uskonto kulkevat sujuvasti mukana romaanin sivuilla. Historia voimavarana ja painolastina tulee esiin. Näiden yleisten teemojen ohessa seurataan keski-ikäisen vanhanpojan, Efraimin eli Fiman, rosoista arkea.

Lue lisää Umamista.

Yiyun Li: Kultapoika, smaragdityttö (Tammi 2012)

Lauantai 25.8.2012 - VN

Kiinan noustua maailman ykkösmaaksi lähes mittarilla kuin mittarilla mitattuna on meillä länsimaissa suuri tarve oppia tuntemaan paremmin Kiina ja kiinalaiset.

Kultapoika, smaragdityttö –kirja lyhyine vaikuttavine kertomuksineen sopisi hienosti kurssikirjaksi kauppakorkeaan ja moniin muihin liike-elämän tai tekniikan alan kouluihin. Kiinalaisen kulttuurin tuntijat työllistyvät tulevaisuudessa hyvin, heitä tarvitaan.

Lue lisää kirja-arvostelusta Umamista.

Ernst Hemingway: Kuolema iltapäivällä (Tammi 2012)

Torstai 17.5.2012 - VN

Kuolema iltapäivällä esittelee espanjalaisen instituution nimeltä härkätaistelu. Esittely on monipuolinen ja syvällinen, laaja ja filosofinen. Kyse ei ole romaanista vaan kaunokirjallisesta, härkätaistelun syvintä olemusta tavoittelevasta raportista.

Hemingway on taas lempiteemojensa parissa: miehisyys, kuolema, rohkeus ja pelko ovat kaikki läsnä härkätaisteluareenan iltapäivän kuumuudessa.

Lue lisää kirja-arvostelusta Umamista.

Kahdet erilaiset lapsuus- ja nuoruusmuistelot

Keskiviikko 18.4.2012 - VN

Torgny Lindgren: Muistissa (Tammi 2012)

Haruki Murakami: Norwegian Wood (Tammi 2012)

Vuoden 2012 ensimmäiset kaksi Keltsiä ovat molemmat kirjoja lapsuuden ja nuoruuden muistamisesta. Toisessa ollaan 60-luvun lopun Japanissa ja toisessa liikutaan hieman laveamman aikaperspektiivin puitteissa pääasiassa Pohjois-Ruotsissa.

Lue lisää arvioista Umamista

Antonio Muñoz Molina: Kuun tuuli (Tammi 2011)

Torstai 15.3.2012 - VN

Kuun tuulen voisi ommella osaksi Muños Molinan vaikuttavaa suurromaania Öinen ratsumies. Tässäkin muistellaan murrosiän kipeitä kasvuvuosia pienessä maalaiskaupungissa. Kuun tuulen tyyli ja tunnelma ovat muutenkin kuin samasta puusta veistettyjä Öisen ratsumiehen kanssa. Ja mikäs sen hienompaa! Taannoin Keltaisessa kirjastossa ilmestynyt Öinen ratsumies oli niin huikea lukukokemus, että tämän 15 vuotta myöhemmin ilmestyneen jatko- tai paremminkin lisäosan otti mieluusti vastaan.

Lue koko kirja-arvostelu Umamista.

Ernst Hemingway: Jäähyväiset aseille (Tammi 2011)

Sunnuntai 12.2.2012 - VN

Keltainen kirjasto on julkaissut viidennen, suomennokseltaan tarkistetun painoksen Hemingwayn klassikosta Jäähyväiset aseille. Alun perin se ilmestyi Keltsinä vuonna 1968.

Päähenkilönä on amerikkalainen lääkäri Frederic Henry, joka on vapaaehtoisena Italian armeijan palveluksessa ensimmäisessä maailmansodassa. Missään länsirintaman mielettömässä lihamyllyssä ei olla, mutta kyllä Italian ja Itävallan välinen rintamakin on tarpeeksi rankka paikka. Koillis-Italian alppilaaksoista ja ylämaista taistellaan verisesti ja tuuma tuumalta.

Lue lisää kirja-arvostelusta Umamista.

Orhan Pamuk: Hiljainen talo (Tammi 2011)

Tiistai 17.1.2012 - VN

Tämä Pamukin jo vuonna 1983 kirjoittama romaani on hämmästyttävän ajankohtainen. Turkki 80-luvun alussa muistuttaa nimittäin jossain määrin tämän päivän Suomea ja sen henkistä ilmapiiriä. Ainoastaan kommunistit ovat kadonneet kuvasta, muuten ongelmat ja vastakkain asettelut tuntuvat kipeän tutuilta.

Lue koko kirja-arvostelu Umamista.

Andrew O´Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe (Tammi 2011)

Perjantai 6.1.2012 - VN

Minkälaiselta Marilyn Monroen arki näyttäytyi hänen sylikoiransa näkövinkkelistä katsottuna ja kerrottuna? O’Hagan on yrittänyt kirjoittaa hieman erilaisen kirjan, toisaalta kepeän viihteellisen, toisaalta fiksun nykyromaanin.

Lue lisää kirja-arviosta Umamista.

Paul Auster: Sunset Park ja Don DeLillo: Omegapiste (Tammi 2011)

Perjantai 18.11.2011 - VN

Vertaan kahta Yhdysvaltojen eturivin nyky-kirjailijaa, Don DeLilloa ja Paul Austeria. Keltainen kirjasto julkaisi tänä syksynä peräkkäin kyseisten bestseller-herrojen uusimmat romaanit. Molemmat ovat keltsi-ihmisille hyvin tuttuja: Austerilta löytyy jo 9 ja DeLillolta 6 nimikettä.

Lue lisää arvostelusta Umamista.

W.G.Sebald: Huimaus (Tammi 2011)

Perjantai 30.9.2011 - VN

W.G. Sebaldin tyyli on persoonallinen ja teksti omaleimaista. Taustatyö on tehty hyvin ja vahva yleissivistys paistaa kaikessa läpi. Huimauksen tunnelma on omaperäinen, Sebaldilla on hieno kyky yhdistellä sujuvasti ihmeellisyyttä ja arkisuutta.

Lue lisää kirja-arviosta Umamista.

Colm Toibin: Brooklyn (Tammi 2011)

Keskiviikko 14.9.2011 - VN

Brooklyn kertoo kahden kotimaan loukussa olemisesta.

Siirtolainen elää tahtomattaan kahdessa maailmassa. On kotiseutu kotiseudun ihmisineen ja on uusi asuinympäristö sen uusine ihmissuhteineen. Liikkuminen näiden kahden maailman välillä on henkisesti vaikeaa.

Lue lisää kirja-arvostelusta Umamista.

Sarah Waters: Vieras kartanossa (Tammi 2011)

Maanantai 8.8.2011 - VN

Keltaisessa kirjastossa julkaistut romaanit edustavat usein tämän päivän modernia kirjallisuutta. Tyyli ja rakenteet ovat uusinta uutta. Walesilaisen Sarah Watersin (s. 1966) pari vuotta sitten kirjoittama Vieras kartanossa on sitä vastoin piristävä tuulahdus perinteisen romaanitaiteen maailmasta. Miljööt, dialogit, asioiden kuvaustapa ja henkilögalleria ovat peribrittiläisiä, suoraan sieltä Agatha Christien klassikkojen sivuilta. Yhdistäviä säikeitä löytyy oikeastaan ihan niihin kouluvuosien Enid Blytonin Viisikkoihin yms. asti.

Lue lisää kirja.arviosta Umamista.

Daniel Kehlmann: Maine (Tammi 2011)

Torstai 28.7.2011 - VN

Maine ei ole sellainen tyypillinen episodi-teos, jossa eri tarinat ja eri ihmiset kohtaavat yhtenä tiivistyneenä hetkenä, jolloin siihenastiset juonen langat sitoutuvat yhteen antaen lukijalle innostuttavan ahaa-elämyksen. Ei, sen sijaan Maineen lyhyet episodit yhdistyvät toisiinsa löyhästi ja mitättömien sivuasioiden kautta.

Lue lisää Umamista.

José Saramago: Elefantin matka (Tammi 2011)

Tiistai 14.6.2011 - VN

Portugalin kuningas Juhana III on tuottanut itselleen norsun Intiasta. Huvin vuoksi ja status symboliksi, vähän kuin mies, jolla on jo kaikki ja jonka pitää tavalla tai toisella osoittaa olevansa alamaisiaan päätään pidempi. Täysin turhaan luksukseen kuitenkin kyllästyy pian.

Lue koko kirja-arvostelu Umamista.

Mario Vargas Llosa: Vihreä talo (Tammi 2011)

Maanantai 6.6.2011 - VN

Tässä Vargas Llosan varhaisessa suurteoksessa vuodelta 1965 ihmisen elämä on ennen muuta taistelua. Rikkaat taistelevat pitääkseen kautsu-kaupan hallinnassaan, jokirosvot ovat samalla apajalla mutta suuremmin riskein ja pienimmin voittomarginaalein, intiaanit taistelevat olemassaolostaan. Loppujen lopuksi kaikki taistelevat saadakseen edes hitusen onnea.

Lue kirja-arvostelu Umamista

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (Tammi 2011)

Sunnuntai 15.5.2011 - VN

Kahdessa tarinassa ollaan Venetsiassa, sen turisteja täynnä olevissa ravintoloissa, joiden arkeen päästään tutustumaan ravintolamuusikoiden näkökulmasta. Turisti on lomalla, mutta turismista leipänsä tienaava tekee vain arkisen puuduttavaa työtään ympärillään kauniit kulissit.

Lue lisää Umamista.

Antonio Muñoz Molina: Öinen ratsumies (Tammi 2010)

Perjantai 4.3.2011 - VN

Öinen ratsumies käsittelee upealla tavalla monia nyky-yhteiskunnan perusteemoja. Sellaisia kuin juurettomuus, maalta muutto, murrosikä, sukupolvien väliin aukeava ymmärtämättömyyden kuilu, tasapainoisen elämän ja uran luomisen välinen ristiriita, perhesiteiden lujuus.

Lue lisää Umamista.