Alice Munro: Liian paljon onnea (Tammi 2010)

Maanantai 3.1.2011 - VN

Alice Munro kirjoittaa hienoja novelleja. Ne ovat olevinaan kielellisesti ja juonellisesti yksinkertaisia, mutta oikeasti ne eivät sitä ole. Sen sijaan hänen lukijaystävälliset tekstinsä ovat omaperäisellä tavalla koskettavia.

Lue lisää kirja-avostelusta Umamista.

Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni (Tammi 2010)

Torstai 16.12.2010 - VN

Kun on vaikea ja ahdistava päivä edessä, on haaveet ja tunteet karistettava tietoisuudesta.

Eletään Ceausescun Romaniassa, totalitaarisessa yhteiskunnassa, diktatuurissa. Turvallisuuspoliisin epäluotettavaksi leimaama, vaatetehtaassa työskentelevä nainen on joutunut säännöllisen poliisikuulustelun kurimukseen.

Lue lisää kirja-arvostelusta Umamista.

Amos Oz: Älä kysy yöltä (Tammi 2010)

Sunnuntai 7.11.2010 - VN

Autiomaa on kirjassa lähes pääosassa. Keinotekoinen moderni pikkukaupunki Israelissa, Tel Kedar, on tyhjästä luotu keskelle kuumuutta, hiekkaa ja kaikkia ajateltavissa olevia ankaria luonnonoloja.

Lue lisää kirja-arviosta Umamista.

Paul Auster: Näkymätön (Tammi 2010)

Torstai 14.10.2010 - VN

Paul Auster vaihtaa kirjan eri osissa persoonamuotoa: ensimmäinen, nimeltään Kevät, on kirjoitettu yksikön ensimmäisessä, toinen (Kesä) yksikön toisessa ja kolmas osa (Syksy) yksikön kolmannessa persoonassa. Myös aikamuodot vaihtelevat: Kevät on imperfektissä, Kesä ja Syksy preesenssissä.

Lue lisää arvostelusta Umamista.

J.D.Salinger: Franny ja Zooey. (Tammi 2010)

Torstai 7.10.2010 - VN

J.D.Salingerin romaani Franny ja Zooey on kovasti intellektuaalinen teos – ehkä liiankin.

Lue lisää kirja-arviosta Umamista.

Philip Roth: Indignation. Vintage Books (2008).

Tiistai 31.8.2010 klo 22.56 - VN

Vietnamin sota on hyvin tunnettu, onhan se maailman ensimmäinen tv-sota. Siitä on kirjoitettu paljon ja tehty myös monia vaikuttavia sodanvastaisia elokuvia. Vähemmän tunnettu sota on Korean sota 50-luvun alkuvuosilta.

Philip Rothin uusimman romaanin puitteet asettaa tämä hieman pimentoon jäänyt sota. Pääpaino kirjassa on kotirintaman tapahtumilla mutta Koreassakin käydään kärsimässä ja sodan järjettömyyttä kokemassa.

Indignationin alku on sujuvaa lapsuuden kuvausta New Jerseyn köyhälistökortteleista. Marcus Messner on juutalaisen perheen lahjakas poika, joka aloittaa yliopisto-opintonsa innokkaasti ja tunnollisesti. Hän haluaa tuottaa iloa vanhemmilleen ja samalla välttää kutsunnat ja sotaan joutumisen; asetusten mukaanhan collegessa opiskelevat olivat Koreaan lähdöltä turvassa.

Monet pikku asiat lähtevät kuitenkin Marcuksen osalta menemään väärään suuntaan. Hän deittailee fiksun mutta hieman vääränlaisen tytön kanssa, ei jaksa innostua osakuntaelämästä koska haluaa mieluummin opiskella ja saa siitä epäsosiaalisen maineen, joutuu itärannikon vapaammasta ilmapiiristä tulleena hankauksiin Ohiossa sijaitsevan collegensa konservatiivisten arvojen kanssa jne. Yksittäisinä asioina moiset pienet vastoinkäymiset olisivat mitättömiä mutta pienistä puroista muodostuu lopulta yllättävänkin iso virta. Tunnollisuus ja ahkeruus eivät takaa Marcukselle auvoisia ja huolettomia opiskeluvuosia.

Indignation ja Rothin toinen mestariteos Amerikkalainen pastoraali muistuttavat toisiaan: sukupolvien välisiä törmäyksiä kuvataan raastavan kaunistelemattomasti, omaa elämäänsä – saatikka omien lastensa elämää – ei voi liikaa suunnitella tai hallita.

John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä. Tammi (2010).

Keskiviikko 28.7.2010 - VN

Eri kirjat mutta paljon yhteistä: Irvingin taannoinen Keltaisen (pokkari)kirjaston Kunnes löydän sinut ja uusin keltsi, Viimeinen yö Twisted Riverillä, muistuttavat mukavasti toisiaan.

Lue lisää Umamista.

Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin. Tammi (2010).

Tiistai 29.6.2010 - VN

Kuusissakymmenissä oleva, yksinäistä, tasaista arkea elävä lukion kielten opettaja tekee irtioton. Hän päättää kesken tavallisen koulupäivän hypätä Portugaliin matkaavaan junaan, lähteä kotikaupungistaan Bernistä löytöretkelle Euroopan laidalle Lissaboniin. Sattumalta divarista löytynyt, tuntemattoman portugalilaisen kirjoittajan filosofinen pikkukirja toimii pontimena outoon päähänpistoon.  Kyseisen kirjan kirjoittaja, lääkäri Amadeu Prado, paljastuu kirjansa ensisivuilta lähtien päähenkilö Gregoriuksen sielunveljeksi.

Lue lisää Umamista.

Eila Pennanen: Tilapää. Wsoy (1968).

Tiistai 8.6.2010 klo 18.21 - VN

Eila Pennasen Tilapää tuntui kepeältä, muttei suinkaan pinnallisen viihteelliseltä. Taannoin pohdin Sieppari ruispellossa –klassikkoa arvioidessa, miten tietyn aikakauden nuorison puhekieltä pitäisi suomeksi kääntää tai tekstiksi pukea. Tilapää vei saman kysymyksen äärelle. Puhekieltä Pennanen tuskin oli edes tavoitellut mutta sujuvaa nuorison yleiskieltä tämä kyllä oli. Sitä nastaa ja eri keljua. Aitoa tai ei, en osaa sanoa, helposti teksti kuitenkin otti mukaansa. Pennasella oli outo tapa jättää kysymyslauseista kysymysmerkit pois. Miksiköhän? Ei kun siis miksiköhän.

Nuori yksinhuoltajaäiti kärvistelee entisen, nykyisen ja tulevan elämänsä välimaastossa. Veto baareihin on kova, ikioman pikkulapsen hymy kuitenkin lämmittää elämän kylmyyden keskellä ja tulevaisuudesta pitäisi osata rakentaa vakaampaa, onnellisempaa ja turvallisempaa, kuin mitä menneisyys ja nykyhetki ovat. Taustana on 60-luvun lopun Suomi, jossa Vantaa on nousemassa Helsinkiä ympäröiville pelloille, Stockalla kukkivat sääty-yhteiskunta ja luokkajako, levottomat nuoret diggaavat Neuvostoliittoa.

Henkilöhahmot ovat pääosin uskottavia ja sopivan särmäisiä. Tendenssikirjallisuutta tai ei, mutta kirjan ainoat fiksut, vakaat ja viisaat - Eero ja Petri – ovat kommunisteja. Pennanen ei silti sorru paatokseen, kepeä ja humaani tyyli säilyvät läpi kirjan. Nuorten seksuaalisuutta Pennanen kuvaa vanhoista Suomi-leffoista tutulla viittauksenomaisella ja niukalla tyylillä. Moista ei enää oikein taida mistään löytää.

Kirjan lopussa Helsingin levoton ja ankea arki vaihtuu automatkaan halki Euroopan ja Rivieran aurinkoon. Moinen tilan ja tunnelman vaihdos ei ole kirjallisesti helppo toteuttaa mutta Pennanen onnistuu silti jotenkuten. Kansainvälisen nuorison keskelläkin Tuula profiloituu täyspäisenä oman tien kulkijana.

Kirjan loppu hieman yllättää. Ainakin Aslan ry:n mielen mukainen se on. Tilapään kaltaisissa arjen kuvauksissa loppu ei tosin ole tärkeä. Tilapää on kirja, jonka hyvää kokonaisuutta edes hieman ontto loppu ei pilaa.

Orhan Pamuk: Viattomuuden museo. Tammi (2008).

Keskiviikko 19.5.2010 - VN

Onko vaikea rakkaus Kemalille vain koukuttava päihde? Voihan myös työstä, seksistä, uskonnosta, rahasta, ruuasta, vallasta jne. muodostua ihmiselle päihde. Miksei rakkaudestakin?

Lue lisää Umamista.

J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa. Tammi (1951).

Torstai 22.4.2010 - VN

Hiljattain kuolleen J.D.Salingerin Sieppari ruispellossa- klassikosta on otettu jälleen uusi painos. Keltaisessa kirjastossa teos on ilmestynyt kahteen kertaan, kahtena eri suomennoksena. Tämä nyt otettu painos on jälkimmäisestä, Arto Schroderuksen suomennoksesta vuodelta-04.

Lue lisää Umamista.

Italo Calvino: Tämä vaikea elämä. Tammi (1963-65).

Torstai 15.4.2010 - VN

Tämä vaikea elämä sisältää kolme novellia tavallisen ihmisen joutumisesta itseään vahvempien voimien riepottelemaksi.

Lue lisää Umamista.

W.G.Sebald: Saturnuksen renkaat. Tammi (1995).

Tiistai 6.4.2010 - VN

Englannin autioituva kaakkoiskulma inspiroi W.G.Sebaldin, taannoin auto-onnettomuudessa kuolleen kirjailijan/esseistin/professorin, huimaan kirjalliseen työhön. Kirjailijan muistikuvat omasta elämästä ja alitajunnasta nousevien tunnelmien mieleen palautumiset, apeus ja kaiho sekoittuvat ja vuorottelevat kiintoisien ja unohdettujen historian tarinoiden ja henkilöiden kanssa.

Lue lisää Umamista.

John Irving: Kunnes löydän sinut. Tammi (2005).

Sunnuntai 28.2.2010 - VN

Kunpa pääsisi filmitähdeksi, saisi miljoonatulot ja kävisi naisten keskuudessa mieletön flaksi. Siinä yleinen miehinen toive, jota vastaan John Irving käy polemisoimaan kirjassaan Kunnes löydän sinut.

Lue lisää Umamista.

Jean Echenoz: Pitkä juoksu. Tammi (2008).

Sunnuntai 14.2.2010 - VN

Pieni kirja luonnon oikusta. Emil Zatopek piti kivusta ja juoksi täysin väärällä, epätaloudellisella ja raskaan rumalla tyylillä. Kyky ylittää kipukynnys mahdollisti kuitenkin eläimellisen harjoittelun, mikä toi mukanaan huiman olympiamenestyksen.

Lue lisää Umamista.

Kim Echlin: Kadonneet. Tammi (2009).

Maanantai 11.1.2010 - VN

Euroopalla on lähihistoriassaan omat kansanmurhansa ja suuret sotansa. Ehkä niiden käsittelyyn ja työstämiseen on sidottu siksi paljon energiaa, että muut vastaavan kaltaiset, kauempana tapahtuneet, ovat meillä hyvin vähän puhuttuja ja tunnettuja.

Lue lisää Umamista.