Sukututkimus

Netti on sukututkijan runsaudensarvi. Sieltä löytyy paitsi materiaalia kirkon- ja muista arkistoista, niin myös toisten sukututkijoiden työn tuloksia. Omat vaatimattomatkin tutkimustulokset kannattaa laittaa nettiin! Itse olen saanut paljon yhteydenottoja ja apua sellaisilta, jotka ovat löytäneet tuotoksiani kotisivuiltani. 

Mitä ihminen sukupuustaan etsii? Monenlaista. Minua kiinnostavat sattuneesta syystä esi-isistäni löytyvät papit ja muut oppineet. Heidän "bongaamisensa" lisäksi sukututkimus vie kuitenkin paljon tärkeämpienkin asioiden ääreen.

Entisajan yhteiskunta oli epätasa-arvoinen. Se ratkaisi paljon, millaiseen perheeseen sattui syntymään. Köyhien elämä oli hyvin vaikeaa, turvatonta ja raskasta.

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että alemman sosiaaliluokan ihmiset ovat olleet entisaikojen sankareita. Heille elämä on asettanut kaikkein kovimmat vaatimukset, laittanut kovimpaan testiin. Heiltä on eniten kysytty henkistä ja fyysistä voimaa, kestävyyttä, ahkeruutta, kekseliäisyyttä, monenlaista selviytymiskykyä. 

Suurella arvostuksella ajattelen siis kaikkia niitä lukuisia esivanhempiani, joista kirkonkirjoissa käytetään vaikkapa attribuuttia torppari, renki, piika, sotamies, työmies, torpparin vaimo, itsellinen, loinen, syytinkiläinen, tilaton, mäkitupalainen jne... Enkä usko, että kukaan meistä on oikea henkilö ylenkatsomaan heitäkään, joiden nimeen eteen on kirkonkirjoissa raapustettu 'irtolainen' tai 'kirkonköyhä'.

Suoranaista julmuutta muun yhteiskunnan taholta on ollut luokitella aviottomia lapsia 'äpäriksi'. Yksikään lapsi ei ole pyytänyt tänne syntyä, kuten eräs humaanisuudestaan tunnettu seurakuntalainen minulle kerran sanoi, kun äpärä-nimityksen käyttämisestä keskustelimme. Aivan erityinen arvostus minulla onkin niitä esivanhempiani kohtaan, jotka tällainen "poltinmerkki" otsassaan ovat jaksaneet raivata itselleen ja perheelleen elämän edellytyksiä.

Entäpä juopot ja rikolliset? Kuten nykyään, niin myös ennen vanhaan on alkoholi tuhonnut monen elämän ja syössyt lukuisia perheitä vaikeuksiin. Kaukaiselta ajatukselta tuntuu silti näitäkään sukupuusta löytyviä tuomita.  

Vanhoissa kirkonkirjoissa pääosa ihmisistä oli talollisia, torppareita, piikoja tai renkejä. Omasta sukupuustani löytyy joitakin käsityöläisiä ja muiden ammattien edustajia.

Vähempiosaisten ja ylimmän luokan välimaastossa ovat kautta vuosisatojen olleet talonpojat. Suomalainen vapaa talonpoika on maailmanmittaluokassa harvinainen ilmiö. Talonpojat/talolliset ovat olleet lukumääräisesti suuri joukko ja heille on kruunun taholta aina sälytetty paljon vastuuta ja rasitusta. Siksi suomalainen historiankirjoitus on pitkälti ollut ahkerien ja vastuullisten talonpoikien historiaa.

Yläluokka on ollut Suomessa harvalukuinen. Aatelistoa oli vähän, joka pitäjässä oli kuitenkin pappi (klikkaa linkkiä) ja nimismies. Lisäksi harvalukuisissa kaupungeissamme on asunut porvareita.

Vanhanajan suomen kieli ja nimistö ovat kiehtovia. Tämä tulee usein esiin vanhoissa talojen nimissä. Ne ovat hauskoja ja herkullisia.

Linkkiä klikkaamalla saat sukutaulut esille

Äitini äidinäidin sukujuuret/ Sanni Airisto
Äitini äidinisän sukujuuret /  Uuno Airisto

Äitini isänäidin sukujuuret /  Hilda Halme
Äitini isänisän sukujuuret /   Johan Halme

Isäni äidinäidin sukujuuret / Lydia Salminen
Isäni äidinisän sukujuuret /  Uuno Salminen

Isäni isänäidin sukujuuret / Katri Niittynen
Isäni isänisän sukujuuret /  Kalle August Niittynen