Vanhin raumalainen joulukirje sigismund3.jpg

On ihmeellistä lukea nuoren raumalaisen miehen joulukirjettä perheelleen vuodelta 1578. Että tämmöinen on säilynyt kokonaisuudessaan meidän päiviimme!

Kyse on Johannes Jussoilan kirjeestä. Hän oli oppinut ja kansainvälinen raumalainen, Rauman pormestarin poika, joka asui ja opiskeli kirjoittamisen aikoihin Roomassa, maailman pääkaupungissa.

Jos kirjeen säilyminen on jännittävä juttu, niin jännittävä ja ihmeellinen oli myös Johannes Jussoilan elämä.

Hänen pormestari-isänsä oli ystävystynyt Ruotsin kuninkaan Juhana III:n kanssa. Kuningas oli Suomea kiertäessään ottanut tavaksi majoittua aina Raumalla Jussoilan perheen kotiin. Kun sitten Juhana perusti Tukholmaan uuden opinahjon, Kuninkaankoulun, kirjoitti hän Rauman pormestarille, ja kehotti tätä lähettämään poikansa tähän uuteen kouluun. Syksyllä Johannes astuikin isänsä omistamaan laivaan, Saukko-nimiseen, ja purjehti lahden yli pääkaupunkiin. Tuliaisiksi kuninkaalle hän vei Jussoilojen kotitekoista olutta, johon tämä oli mielistynyt Rauman vierailuillaan.

Juhana-kuningas haikaili jossain määrin valtakuntansa palauttamista takaisin roomalaiskatoliseksi. Kuninkaankoulukin oli perustettu tätä tavoitetta silmällä pitäen. Johannes Jussoila ei sen sijaan vain haikaillut tai epäröinyt, vaan hän heittäytyi täysillä paavin ja katolisen kirkon mieheksi. Tukholmasta hän jatkoi Roomaan katoliseen yliopistoon. Roomalaiskatoliseksi papiksi hänet vihittiin Prahassa 1584.

Juhana III:n kuoltua hänen katoliseen uskoon kasvatettu poikansa Sigismund tuli Ruotsin ja Puolan kuninkaaksi. Johannes Jussoilalla oli nyt nostetta. Hän palasi Ruotsiin ja Sigismund nimitti hänet hovisaarnaajakseen. Luterilaiset eivät kuitenkaan antaneet periksi: taistelu Ruotsin kruunusta ja maassa harjoitettavasta kristinuskon muodosta alkoi. Sigismund hävisi, menetti Ruotsin kruunun ja siirtyi Puolaan. Johannes Jussoila seurasi perässä ja toimi mm. suomalaisille tutun kylpyläkaupungin Pärnun kirkkoherrana.

Loppunäytös tässä kertomuksessa on synkkä. Johannes Jussoila onnistuttiin lopulta vangita ja häntä kuulusteltiin Ruotsissa julmia kidutusmenetelmiä käyttäen. Hän kuoli saamiinsa vammoihin.

Johannes Jussoilan taistelu katolilaisuuden puolesta näkyy vuoden 1578 kirjeestä. Se on nuoren opiskelijapojan intomielinen kirje. Vaikka kirjeen paatos ja yksisilmäisyys haittaavat nykypäivän lukijaa ja vaikka aihepiiri on kovin vieraan sorttinen, on autenttinen kirje kuitenkin arvokas dokumentti reilun 400 vuoden takaa. Tuntuu, että paperille painetut pyhimystenkuvat vaikuttivat voimakkaasti tuon ajan ihmisiin. Kuvat ikään kuin vastasivat nykypäivän tehosteita täynnä olevia elokuvaspektaakkeleja.

Tässä katkelmia kirjeestä:

”Lämpimät ja rakkaimmat terveiset, Jumalan siunausta! Saatuani tilaisuuden kirjoittaa teille olen aika iloinen ja iloitsen Herrassa, ikään kuin olisin itse teidän luonanne. Niinpä lähetän nyt teille muutamia kuvia, jotka on painettu paperille ja pergamentille. Niin että ottaisitte jonkin esimerkin niistä pyhistä ihmisistä, jotka ovat eläneet aikaisemmin, ja siitä miten he ovat vaeltaneet jumalanpelossa, johon ihminen niin selkeällä tavalla on luotu.

Rakas isäni ottakoon pyhän Johannes Chrysostomoksen kuvan ja pitäköön häntä suojelupyhimyksenään ja nähköön, miten hän menetteli eläessään. Nimittäin: kivi joka hänellä oli kädessään ja jolla hän koko ajan löi itseään rintaan, kunnes paha himo oli lähtenyt hänestä, ja sen jälkeen hän eli siveästi kaikki elämänsä päivät…

…Sisareni Catharina voi ottaa pyhän Katariinan kuvan ja kunnioittaa häntä suojelupyhimyksenään, niin kuin vanha äitimme opetti ja käski, silloin kun hän oli elossa. Pyhän Annan kuva – ja monta muuta kuvaa – en ole vielä saanut. Mutta kun saan ne, lähetän ne teille.

Sisareni Anna ja Elisabeth ja muut perheenjäsenet voivat myös ottaa niitä kuvia, joita lähetän. Samoin pieni Matthias voi ensi sijassa ottaa pyhän Franciscuksen kuvan, hänen, joka rukouksissaan näki Kristuksen ristin taivaalla, niin kuin kuvasta näemme, ja hänen haavansa käsissä, jaloissa ja kyljessä. Hän voi myös ottaa muiden kuvia, joista hän pitää, ja uskoutua heidän suojelukseensa, niin että he rukoilevat hänen puolestaan iäistä ja kaikkivaltiasta Jumalaa ja että hän luottaa heihin. Varmaan hän tulee autuaaksi sen kuvan kautta!...

… Jos jalo ja kunnianarvoisa legaatti, jonka mukana lähdin maasta, tahtoo saada joltakulta teistä apua tai kirjoittaa teille, niin olkaa heti valmiit seuraamaan häntä hidastelematta tänne Roomaan, siten te tulette autuaiksi. Aion lähettää teille latinalaisen rukouskirjan saman kuriirin mukana, mutta en tiedä varmasti, tuleeko kirja teidän käsiinne.

Kirjoittakaa minulle takaisin ja kertokaa, oletteko te hengissä vai ettekö te ole. Lähettäkää kirjeenne Tukholmassa olevan rehellisen ja oppineen mestari Larsin avulla. Hän tulee huolehtimaan siitä, että se lähetetään minulle, tai jos mestari Lars ei ole siellä, niin antakaa se kunnianarvoisalle rehtorille, hän lähettää sen edelleen minulle…

… Kaikessa kiireessä Roomassa kristikunnan pääkaupungissa joulukuun 25.päivänä 1578 tervehdin teitä kaikessa kiireessä. Tervehtikää myös herra Andersia, ja rukoilkaa, että hän elää oikein ja lukee Pyhää Kirjaa ja ymmärtää sen oikein, niin kuin Rooman kirkko, ja että hän tunnustaa joutuneensa eksyksiin Lutherin opin ja väärien teiden kautta.

Johannes Maunonpoika Jussoila, Teidän rakas poikanne.”