"Wie es eigentlich gewesen ist"
Viime aikoina on erityisesti Venäjän ja Viron välillä ollut kiistaa historian tulkinnoista. Polemiikki on koskenut, tosin pienemmässä määrin, myös Suomea ja Venäjää. Meillä on paheksuttu itänaapurimme tapaa tulkita historiaa nykyisten vallanpitäjien kannalta edullisesti ja tarkoitushakuisesti.
Paheksunnan keskellä on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että historiantutkimus on aina subjektiivista. Luonnontieteen tarkkuudella ei totuutta historian kulusta voi kaivaa esiin. Ei ole olemassa objektiivista historiantutkijaa, joka tutkimuksen alussa tai sen kuluessa pystyisi tyhjentämään aivonsa, ja alkaa sinne, ikään kuin tyhjälle taululle, rakentaa tutkimuskohdettaan ja tutkimaansa maailmaa. Tutkija on kulttuurinsa, kielensä ja ennakkokäsitystensä vanki. Hänellä on aina myös tiedostamaton tai tiedostettu tavoite, mitä hän haluaa tutkimuksellaan väittää ja mihin tulokseen tulla.
Ennen kuin tämä ymmärrettiin oli saksalainen historioitsija Leopold von Ranke intoutunut eksaktin luonnontieteen inspiroimana asettamaan historiantutkijan tehtäväksi kaivaa esiin objektiivinen totuus. ”Wie es eigentlich gewesen ist!” oli hänen mottonsa ja tutkimustehtävänsä muille. Mediassa ja kansan mielessä vonrankelaisuus elää ja voi edelleen hyvin.
Perinteisesti teesi von Rankea vastaan on muotoiltu sanomalla, että 1870-luvulla Englannissa kirjoitettu tutkimus antiikin Kreikan historiasta kertoo lukijalle vähintään yhtä paljon viktoriaanisesta brittiyhteiskunnasta kuin muinaisesta Ateenasta ja Spartasta.
Suomalaisessa tutkimuksessa tämä on näkynyt vaikkapa siinä, että kaikkea historiaamme on katsottu Suomen itsenäisyyden näkökulmasta. Tällöin vaikkapa 1400-luvulla asemaansa vahvistamaan pyrkineet Turun piispat on nähty ensimmäisinä itsenäisyysmiehinä jne. Viime vuosina itsenäisyysnäkökulma on vaihtunut ’integroituminen Eurooppaan’ –näkökulmaksi.
Paras tapa tutkijan välttää suurimmat subjektiivisuudesta johtuvat ylilyönnit on miettiä, sanoittaa ja tehdä itselleen selväksi, mitkä ovat omat tutkimustavoitteet, mitä haluan todistaa ja miksi. Tällöin oma subjektiivisuus ei pääse valtoimenaan ja sitä lainkaan suitsimatta vaikuttamaan tutkimustyöhön.
Kuva: yli-idealistinen Leopold von Ranke