Keskiviikko 24.6.2020 - Ville Niittynen
Ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan kokosi ja toimitti vuonna 1583 Jaakko Petrinpoika Finno. Hän kävi koulunsa ensin Turussa ja suuntasi sitten Saksanmaalle maisteriopintoihin. Siellä hän kirjautui Wittenbergin yliopistoon vuonna 1563 ja neljä vuotta myöhemmin vielä Rostockin yliopistoon. Jo pelkästään tältä pohjalta voi sanoa, että hänen opinnoissaan painottui uusi oppi eli luterilaisuus.
1560-luvulla käytiin 7-vuotinen sota, jossa Tanska, Puola ja Lyypekki yhdistivät voimansa Ruotsia vastaan. Tämän sodan vaikutukset Jaakko Finnon opiskeluvuosiin muodostuivat suorastaan dramaattisiksi. Hänet nimittäin vangittiin ja hän joutui pitkäksi ajaksi panttivankeuteen Lyypekkiin.
Päästyään vapaaksi hän palasi Turkuun ja sai nimityksen Turun katedraalikoulun rehtoriksi vuonna 1568. Kymmenen vuoden kuluttua hänet nimitettiin Maarian seurakunnan kirkkoherraksi ja vuonna 1583 hän julkaisi kolme erittäin tärkeää kirjaa: Sen Christillisen Opin Pää Cappalet eli Katekismus, Se Yxi Wähä Rucous kirja sekä jo mainittu Se Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja. Kirjat tuskin olivat samana vuonna tai muutenkaan samanaikaisesti laaditut, mutta ne painettiin kaikki yhdellä kertaa.
Näillä kirjoilla Finno oli monessa suhteessa tienraivaaja sekä todellinen suomalainen suurmies. Kuoleman edessä olemme kuitenkin kaikki tasa-arvoisia: Jaakko Finno menehtyi monen muun kaupunkilaisen mukana Turussa vuonna 1588 riehuneen ruttoepidemian uhrina ja haudattiin Tuomiokirkkoon.
Yllä on esitetty Finnon tiedetyt elämänvaiheet pähkinänkuoressa. Sinänsä hänen taustastaan tunnetaan yllättävän vähän. Toisinaan hänen on arveltu olevan talonpoikaista sukujuurta Uudeltamaalta, ehkä Pusulasta. Maamme eturivin sukututkijoiden tuottama tutkimus on kuitenkin viime vuosina kyseenalaistanut tämän teorian.
Sen sijaan on alettu pitämään todennäköisempänä, että Finno voisi olla kotoisin – Kaarinasta. Perusteluina on nostettu esiin seuraavanlaisia seikkoja. Toimiessaan katedraalikoulun rehtorina hänen virkatalokseen annettiin vuonna 1571 Kaarinan Ladjakosken talo. Vaikka hänellä oli myös kaupunkiasunto, niin lähes varmasti voidaan sanoa, että ainakin osan vuotta Finno asui noina vuosina Kaarinassa.
Kun Finno sitten vaihtoi työpaikkaa, niin hän jostain syystä edelleen vaati tiukasti Ladjakoskea itselleen. Mitään varsinaista syytä tai perustelua tällaiseen vaatimukseen ei olisi kuulunut olla. Tämä herättää epäilyn, että Ladjakoski olisi ollut Finnolle jotain enemmän kuin pelkkä virkatalo. Ja toden totta, vuosina 1536-1553, siis Finnon lapsuusvuosina, Ladjakoski oli turkulaisen kirjurin Peter Matinpojan omistuksessa. Lisäksi tiedetään, että koska Ladjakoski oli joutunut Peter Matinpojan haltuun alun perin jotenkin epäselvissä olosuhteissa, peruutti kuningas Kustaa Vaasa talon itselleen 1553. Olisiko Jaakko Petrinpoika Finno voinut olla Peter Matinpojan poika? Vaatiko hän siksi Ladjakoskea itselleen? Vaatiko hän kruunulta takaisin oikeastaan lapsuudenkotiaan ja isänperintöään?
Ainakin kuningas vuonna 1579 vahvisti uudelleen Finnon oikeuden Ladjakoskeen. Lisäksi veroluetteloista on löytynyt tieto, että Ladjakosken talossa asui 1570-luvulla Peter Matinpoika -niminen henkilö. Ammattia ei tässä kohdin mainita, mutta olisiko siis vanha isä muuttanut tässä kohdin takaisin perheelle palautettuun taloon?
Kirjuri oli tuohon aikaan korkea virka, joka toi mukanaan varallisuutta ja asemaa. Jaakko Finnon vaimo oli Margareta Henrikintytär Myllär. Hän oli Turun rikkaimman miehen, porvari Henrik Myllärin, Kakskerran Myllykylän omistajan, tytär. Myös tämän Jaakko Finnon avioliiton on katsottu tukevan arvelua, että Finno olisi kirjuri Peter Matinpojan poika. Edustaahan kirjurin poika paljon sopivampaa sosiaalista luokkaa kuin talonpoika, kun puhutaan naimisiin menosta Turun rikkaimman miehen tyttären kanssa.
Kenelle Ladjakoski siirtyi Finnon kuoleman jälkeen? Tällainen tieto voisi valaista sitä, oliko kyse Finnon suvun perintötilasta. Vastaus: talo siirtyi Finnon lesken uudelle miehelle Gregorius Teitille. Mutta koska Teit oli niin ikään katedraalikoulun rehtori, ei vastausta tältä suunnalta löydy. Ehkä Teit sai Ladjakosken virkatalokseen (=> se ei ollut Finnon suvun perintötila) tai sitten hän sai sen Finnon perheen uutena päämiehenä (=> oli Finnon perheen perintötila). Kysymys jää avoimeksi.
Moni asia puhuu siis kuitenkin sen puolesta, että suurmies Jaakko Finno olisi ollut kaarinalainen. Mutta sata varmaa on ainoastaan se, että hän tietyissä elämänvaiheissaan omisti Kaarinan Ladjakosken. Mutta oliko se myös hänen synnyin- ja lapsuudenkotinsa? Sitä ei täysin varmaksi tiedetä.
Allekirjoittanut keskusteli Finnosta taannoin kaupunginjohtaja Harri Virran kanssa ja lähellä oli, että olisi saman tien käynnistetty jo muistolaatta-hanke. Mutta, mutta. Ehkä kuitenkin hieman suurempi historiallinen varmuus Finnon kaarinalaisista sukujuurista tulee löytää ennen moisen hankkeen toteuttamista. Jäädään siis odottamaan, josko tutkimus toisi asiaan lisävalaistusta ja -varmuutta.
