Alberto Moravia: Vuosi 1934. Tammi (1982).

Silmät eivät vain epämääräisesti heijastele sielumme mielentiloja, vaan niiden välityksellä voimme puhua toisillemme hyvin seikkaperäisesti ja selkeästi. Tällä tavoin Vuosi 1934 alkaa. Päähenkilö Lucio rakastuu ja keskustelee elämää suuremmista kysymyksistä pelkkiä epätoivoisen surumielisiä katseita vaihtamalla. Hänen täydellinen keskustelu- ja sielunkumppaninsa on nuori saksalainen Beate, kohtaamispaikkana Caprin lomasaari. Molemmat ovat kuulun saksalaisen itsemurha-kirjailija Kleistin lumoissa, rakkaus ja kuolema ovat Luciolle ja Beatelle yhtä. Lucio kylläkin häilyy jatkuvasti itsemurha-kysymyksen suhteen: välillä hän haluaa pelastaa Beaten elämälle, välillä Kleist on pelkkä teoreettisen pohdinnan aihe, sitten taas Lucio on intohimoisesti mukana Beaten kalmanhajuisissa suunnitelmissa.  

Beate lähtee kuitenkin yhtäkkiä saarelta pois ja hänen identtinen kaksoissiskonsa Trude saapuu paikalle. Beate ja Trude ovat luonteiltaan täydellisiä vastakohtia toisilleen: surumielinen ja sisäänpäin kääntynyt totalitarismista ahdistunut intellektuelli / iloisen riehakkaan rohkea optimistinen Hitlerin kannattaja.

Mutta ovatko Beate ja Trude sittenkin yksi ja sama henkilö? Jos näin on, kumpi on oikea ja kumpi näytelty hahmo? Miksi Beate haluaisi esiintyä Trudena, miksi Trude Beatena? Onko kyseessä vain Luciolle tehty pila? Miksi ihmeessä pilailla näin vakavalla aiheella? Entä sitten Beaten/Truden aviomies ja äiti, mitä salaisuuksia heihin liittyy?

Kirjassa on monta tasoa. Aina en ole varma, onko Moravia seonnut omaan näppäryyteensä. Juonen kuljetus ja yksityiskohdat eivät tunnu koko ajan täsmäävän.

Oman mausteensa tuo neuvostoliittolainen sosialisti Sonia. Hänen elämänsä käsittelyssä viivytään yllättävän kauan. Välillä ajattelen, että kirja kertoo vertauskuvallisesti valtioista ja kuohuvasta 30-luvun Euroopasta, sen kohti onnettomuutta vievistä poliittisista järjestelmistä: Natsismin jakamasta Saksan kansasta (Trude  ja Beate), neuvostososialismista stalinismin jäljiltä (Sonia), länsimaiden kapitalismista (herra Shapiro).

Oli miten oli, Moravia on kirjoittanut kirjan nimenomaan Saksasta ja sen kulttuurista. Kirjailijan oma kotimaa, Italia, on tässä kirjassa sivuroolissa. 1934:ä ei tietenkään tarvitse pitää yllä kuvatulla tavalla totalitarismin/maailmanpolitiikan allegoriana, tässä tulkinnassa on paljon heikkouksia, myönnän sen. Vuosi 1934 on ihan yhtä saksalainen, kiinnostava ja rikas, vaikka sitä pitäisi vain eräiden nuorten ihmisten kipuiluna elämän mielettömyyden edessä.

Olisiko kirjan nimessä jotain avainta kirjan vertauskuvien selvittämiseksi? Minulle kirjan nimi pysyi arvoituksena.

Välillä kirja tuntuu niin unenomaiselta, että tulee mieleen, onko kaikki vain lopulta Lucion kuvitelmaa. Ehkä opinnäytetyön teko saksalaisesta Kleistista on ottanut liian koville, ja kiehtovat saksalaisnaiset saavat hänet kadottamaan todellisuudentajunsa Caprin kuuman kauneuden keskellä? Tällaisenkin tulkinnan mahdollistavia vihjeita kirjasta löytyy.