Georges Simenon: Ylilääkäri. Otava (1960).

Perjantai 25.9.2009 klo 13.29 - VN

Maigret-dekkarien luojana maailman maineeseen noussut, hiljattain edesmennyt Georges Simenon oli tuottelias ja lahjakas kirjoittaja. Maigret-sarja on aina kuulunut suosikkeihini; omaperäinen ja kiehtova osa maailman kirjallisuutta, jossa Pariisi kaupunkina ja rikokseen ajautuneen ihmisen mieli ovat pääosassa. Simenon oli tarkka ihmistuntija ja hänen perusotteensa oli vahvan psykologinen. Tämä näkyy selvästi hänen tuotannossaan, myös Maigret-sarjan ulkopuolisissa teoksissa, joihin kirja Ylilääkäri kuuluu.

Ylilääkärissä on paljon painavaa sanomaa. Toimivien ihmissuhteiden ratkaiseva merkitys ihmisen hyvinvoinnille tulee esiin. Olin aina luullut, että puhumattomuus on vain suomalaisten äijien kansantauti, mutta näköjään siitä kärsivät myös maineeltaan puheliaat ranskalaiset... Ulkoisesti menestyneen miehen totaalinen yksinäisyys väenpaljouden keskellä tai omaan vahvuuteensa sairastuneen analysointia, sitä tämä kirja uskottavasti käsittelee. Vastuullinen asema käy taakaksi, jollei koskaan itse saa olla avuton ja heikko. Luulen Simenonin halunneen kuvata jotain tuon kaltaista. Toisaalta näin nykyajan silmin katsottuna kirjan teema voi olla myös vähemmän syvällinen: työuupumus. Jean Chabotin ahdistuksen syntyprosessi ja oireet täyttävät ilmiselvästi burn-outin tunnusmerkistön.

Simenon on paitsi psykologisen otteen taituri, myös dialogin mestari. Niin Ylilääkärissä kuin Maigreteissa pitkät vuoropuhelut ovat viihdyttäviä, sujuvia ja kirjallisesti laadukkaita.