Gabriel Carcia Marquez: Kukapa everstille kirjoittaisi. Wsoy (1963).

Keskiviikko 15.7.2009 klo 23.17 - VN

Kukapa_everstilleKirja on varmasti yhteiskuntakriittinenkin, kuten suomentaja Pentti Saaritsa tuntuu painottavan alkupuheenvuorossaan. Arpajaisiin on Kolumbiassa enempi luottaminen kuin maan eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuuteen, on Saaritsalta hyvin muotoiltu ja oivallettu.

Minulle kirjan pääteema on kuitenkin ylpeys. Ylpeys nimenomaan käsitettynä sellaisella tavalla, kuin se vaikkapa Jenkeissä positiivisesti käsitetään: Ylpeä ihminen on arvostettava ihminen, koska hän ei pyydä apua taloudellisiin ongelmiinsa tai ruikuta ulkopuolisille nälästä saati rahapulastaan. Asuessani Yhdysvalloissa monet kehuivat minulle lapsuudessaan tuntemiaan suomalaisia ihailua äänessään ’Good, PROUD people’.

Eversti haluaa viimeiseen asti pitää kulissia pystyssä. Avun pyytäminen, tavaroiden myyminen, kukon elätys ja myymisen vaikeus, kuumeiset käynnit postitoimistossa jne kertovat tragikoomisesta ylpeydestä. Myös vaimo saa moitteet kun kävi kaupittelemassa tavaroita liian näkyvästi ja liian laajoissa piireissä.

Eikö kukko ole tässä miehisyyden, miehisen ylpeyden symboli myös? Sen myyminen on siksikin niin vaikeaa!

Mietin, onko kirjan toinen tärkeä teema toivo. Eläkkeen odottaminen vuosikausia ja periksi antamattomuus puhuvat sen puolesta. Hauska yksityiskohta on se, että ulospäin toivolle, toivolle oikeudenmukaisuudesta, naureskellaan kyynisesti. Me olemme jo liian isoja miehiä odottamaan messiasta, puhelevat eversti ja lääkäri. Mutta kukko ja tammikuu muuttuvat kuitenkin yhä selvemmin toiveikkaaksi ihmeen odotukseksi, messiaaksi. Niin, vai onko toivo sittenkään kovin tärkeä teema, ehkä toivon ja sitkeyden perimmäinen syy on sekin lopulta yksin ylpeys?     

Kukapa everstille kirjottaisi on laadukas kirja, josta on helppo pitää. Marques on totutusti hyvä kertoja, vaihteleva, humoristinen, tunnelman ja intensiteetin säilyttävä, rehevän groteski. Kirjan loppukin, paitsi että todistaa omalta osaltaan everstin ylpeästä luonteenlaadusta, jää kursailemattomuudessaan mieleen…      

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Gabriel Carcia Marquez, Kukapa everstille kirjoittaisi