Günter Grass: Minun vuosisatani. Tammi (1999).

Share |

Maanantai 16.11.2009 klo 18:09 - VN


”Mua ei kiinnosta historia, eikä pitkäveteiset paksut kirja!”kniefall_348x298_hb.jpg

Näin kokevalle ihmiselle Günter Grass on kirjoittanut upean teoksen Minun vuosisatani.  

Siinä merkittävätkin historian tapahtumat muuttuvat pienen pieniksi eläviksi tarinoiksi. Ei siis tylsää valtiomiespönötys-vuosilukujenmuistamis-historiaa, vaan sata tarinaa sadasta vuodesta siten, että uusi tarina alkaa keskimäärin joka neljäs sivu. Näin mennään järjestyksessä, vuosi vuodelta, koko vuosisata läpi, ja lähes joka tarinassa on eri ihmiset, eri kertoja, eri näkökulma, eri tyyli. Sopii kärsimättömälle MusicTv-sukupolvellekin.

Äkkipäätään kirjan rakenteen voisi luulla olevan liian pientä silppua. Itse en kuitenkaan kokenut näin. Grass on hyvin taitava vaihtamaan näkökulmasta ja kerrontatyypistä toiseen. Lukijalle loppu tulemana nousee helposti ajatus ’olipa vuosisata!’, mikä varmasti on ollut kirjoittajan alkuperäinen tavoitekin.

Sadasta tarinasta on vaikea valita parhaita, mahtaako olla edes tarpeen?

Ajankohtaisin tarina lienee joka tapauksessa vuoden 1929 tarina, jossa Opelin autotehtaan liukuhihnalla töissä oleva kertaa, millaista oli kun heistä yhtäkkiä tuli amerikkalaisia Adam Opelin myydessä tehtaan rapakon taakse. Kaupan positiivisin puoli tuli ilmi vasta 15 vuotta myöhemmin, kun liittoutuneet massiivisissa ilmapommituksissaan jättivät amerikkalaisomisteiset Opelin tehtaat rauhaan.

Vuoden 1969 tarina liikkuu päiväkotimaailmassa. Vasemmisto-opiskelijat perustavat antiautoritaarisen lastentarhan, luokkataistelu on kaikkien huulilla, mutta siivoojat tarhaan kuitenkin palkataan, sillä ihan niin tasa-arvoisiksi opiskelijat eivät sentään aio ryhtyä, että moppiin ja riepuun kajoaisivat.

Liittokansleri Brandtin polvistuminen Varsovan gheton juutalaismuistomerkillä vuonna 1970 (kuva) oli kuvattu piristävästi poliittisen vastustajan näkökulmasta.

Vuosi 1971 kertoo heroiinin vaarallisuudesta. Aiheen valinta tuskin on sattuma, sillä olihan tuo vuosi Jimi Hendrixin ja Janis Joplinin kuolinvuosi.

Tänä syksynä paljon juhlitun Saksojen yhdistymisen mukanaan tuomia absurdeja ihmiskohtaloita kuvaa vaikuttavasti vuoden 1992 tarina. Miten käy perheen ja mitä tuntoja se herättää sukulaisissa ja appivanhemmissa, kun paljastuu, että rakastava aviomies ja huolehtiva perheenisä urkki vuosia vaimoaan ja raportoi tästä säännöllisesti Stasille?

Avainsanat: Günter Grass, Minun vuosisatani


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini