Leonardo Sciascia: Huuhkalinnut. Tammi (1961).

Share |

Torstai 15.10.2009 klo 18:10 - VN


montalbano.jpgKuvatakseen tyhjentävästi isoa ja monitahoista yhteiskunnallista ongelmavyyhteä ei kirjan tarvitse olla paksu kuin tiiliskivi.

Sisilialainen Leonardo Sciascia paljastaa oman yhteiskuntansa korruptoituneisuuden, riisuu sen tehokkaasti alasti pienoisromaanissaan Huuhkalinnut.

Tunnelma kirjassa on paikoin kafkamainen. Sisiliassa mafian ja politiikan symbioosista ei saa otetta, se on tavoittamattomissa, ja sen myrkyttämässä yhteiskunnassa totuus jää aina piiloon. Totuus on pimeän kaivon pohjalla, veden alla, kuten Sciascia asian ilmaisee. Tällaisessa tilanteessa rehellisen poliisin tehtäväksi jää loputon taistelu tuulimyllyjä vastaan, pienen ihmisen tehtäväksi arka sopeutuminen ja rikkaiden ja vaikutusvaltaisten tehtäväksi kaunopuheisuus, sanoilla kikkailu ja pahuuden hämähäkinverkkojen loputon punominen.

Sciascia avaa ovia sisilialaisen yhteiskunnan ymmärtämiseen. Hän antaa langan päitä fasismin suosion ja demokratian epäsuosion tajuamiseksi, samoin kuin perustelee kirkon ja perheen vahvaa asemaa. Sisilian murre kierto- ja piiloilmaisuineen saa myös tilaa kirjassa.

Television myöhäisillassa toisinaan nähdyt Komisario Montalbanot ovat linjassa Huuhkalintujen kanssa. Tunnelma ja poliisien voimattomuus ovat samat, tosin Sciascialla huumori ei ole niin suuressa roolissa, eikä hänen tarkoituksenaan ole mainostaa Sisiliaa turistikohteena. Viidenkymmenen vuoden takaisesta Huuhkalinnuista löytyy toinenkin linkki tähän päivään ja Italian mediakenttään: Jälkikirjoituksessa Sciascia ottaa voimakkaasti kantaa ja kipuilee italialaisen kirjailijan sananvapauden puolesta. Saman asian kanssa painitaan yhä vuonna 2009, kun Silvio Berlusconin totuutta haluamakseen taivutteleva mediaimperiumi kasvattaa lonkeroitaan yhä laajemmalle ja laajemmalle, myös kirjankustatamiseen.

Avainsanat: Leonardo Sciascia, Huuhkalinnut


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini