Anatole France: Instituutin jäsenen Sylvestre Bonnardin rikos. Ex Libris (1881).

Torstai 3.12.2009 klo 22:59 - VN

Sylvestre Bonnard ON vanha kirjatoukka ja arvokkaasti vanhentuva tiedemies. Muinaisten käsikirjoitusten, antiikin kirjallisuuden ja keskiajan pyhimyslegendojen tutkijan arki saa kuitenkin uutta sisältöä ja värinää, kun hän sattuu törmäämään heikossa asemassa olevaan nuoreen tyttöön, jonka edesmennyt isoäiti on ollut hänen nuoruuden rakkautensa. Suojeluvaisto herää ja elämän iltatuuli alkaa koostua uudenlaisista puhureista. Auttaakseen tyttöä hän on toimissaan valmis, tosin impulsiivisesti ja asiaa harkitsematta, jopa astumaan lain väärälle puolen.

Anatole Francen kuuluisa romaani on vailla voimaa ja jylhyyttä. Suurten venäläisten aikalaiskirjailijoiden tapaan tässä ei käsitellä elämää suurempia asioita ja aihevalikoiman vaikeuskerroin pysyy vaatimattomana. Monisanainen sielukkuus, kuvailun vuolaus, tekstin muoto ja tyylin ylevyys tuntuvat silti hyvin 1800-luvulta, eikä jää epäselvyyttä, että ollaan tekemisissä nimenomaan ranskalaisen sivistyksen ja ranskalaisen kaunopuheisuuden kanssa. Loppujen lopuksi, vaikka mieleen hiipii myös luonnehdinta ’pikku nätti’, ei voi olla ihailematta ja vaikuttumatta Francen tekstistä.

Teos on monipuolinen. Se ei edusta realismia, muttei romanttista tendenssikirjallisuuttakaan. France kuvaa elämän eri puolia laaja-alaisesti. Aluksi ajattelin, että kirjan sanoma olisi vanhan yliopistosivistyksen ylistys, mutta lopussa Bonnard myy kirjansa, ryhtyy botaniikan harrastajaksi ja tunnustaa, että mitä enemmän kirjoja hän on lukenut, sitä sekavammaksi ajatukset ovat tulleet ja sitä vähemmän hän tietää mistään mitään varmaa. Oppineisuus on tuonut skepsiksen, sivistynyt humanisti ryhtynyt kotipuutarhuriksi.

Usein kovin rujon ja shokeeramaan pyrkivän nykykirjallisuuden rinnalla tuulahdus 1800-luvulta teki minulle hyvää. Kirjasta löytyi viisautta, teräviä analyysejä ihmiskunnasta, sydämen sivistystä, hyveellisyyden ylistystä ja moraalista pohdintaa muttei kuitenkaan liiallista yksisilmäisyyttä.