Bernt-Olov Andersson: Syrenernas tid. GidlundsFörlag (1995).

Keskiviikko 21.10.2009 klo 19:51 - VN

Myös arkisen maanläheistä työläiskuvausta 1950-luvun Ruotsista voi lukea mielellään. Lukijan kiinnostus pysyy helposti yllä, kun pienten ihmisten elämänkohtaloita kuvataan aidosti omiin kokemuksiin pohjautuen ja kun kuvauksen pohjavireenä kulkee lämmittävä huumori. Sarjamurhaajia, kansainvälisiä vakoilukuvioita tai mitään muitakaan mediaseksikkäitä ihmeellisyyksiä ei välttämättä tarvita.

Syrenernas tid on osa Bernt-Olov Anderssonin tehdastaajama-trilologiaa, itse asiassa sen keskimmäinen osa. Kirja toimii kuitenkin itsenäisenä teoksena varsin hyvin.

Kirjassa haisevat hiki, metallitehtaan savukaasut, pannulla paistettu makkara, viinanhöyryinen hengitys ja moottoriöljy mutta yhtä kaikki myös jouluiset herkkupöydät, syreenit ja iki-ihana mäntysuopa.

Kuvaus meksikolaisten jalkapalloturistien saapumisesta paikkakunnalle on kirjan hauskinta antia. Turistien kotimajoitus pistää kulttuurit hersyvästi törmäyskurssille! Suomalaisuuskin on kirjassa mukana: Esko-niminen nuorimies haaveilee rallitähden urasta ja ajaa öisellä tiellä Gävleen ennätystahtia, 20 minuutissa. Liiallista sterotypiaa vai masentava totuus meistä suomalaisista?

Lapsinäkökulma on kirjassa vahvasti esillä, kirjoittaahan Andersson oman lapsuutensa ajanjaksosta. Alkoholi ja perheväkivalta nähdään riipaisevasti lapsen silmin, samoin taskurahan tienaamiset, urheiluinnostus ja tyttöjen/poikien varhaispuberteettiin kuuluvat tunteet ja kokeilut.

Kirja on niin realistinen, tarkkanäköinen ja usein jopa karu, että jäin ihmettelemään sen nimeä. Syrenernas tid kirjan nimenä synnyttää niin vahvan mielikuvan hempeästä kotikadusta, valoisasta suvesta ja kukkien kehystämästä elosta, etten pidä sitä onnistuneena.